Etretat via Fecamp

Etretat on todellakin vierailun arvoinen kohde. Erityisesti, jos meri ja upeat maisemat kiinnostavat. Itse suunnistin Etretatiin omatoimisesti, sillä järjestetyn ekskun aikaan olin jossain muualla reissaamassa. Säätiedotus lupasi vesisadetta, mutta luvattu vesimäärä väheni päivä päivältä mitä lähemmäksi lauantaita tultiin, joten päätin lähteä matkaan. Hyvä niin, sillä keli oli hieno ja vesisade alkoi vasta odottaessani bussia paluumatkan aloittamiseksi.

Tietenkään kaikki ei sujunut aivan mallikkaasti, kun kyseessä on minun järjestämäni matka. Etretatiin matkustaminen onnistuu julkisilla kulkuvälineillä, mutta suoraa yhteyttä sinne ei ole ja busseja kulkee vain muutaman kerran päivässä. Aloitin junamatkalla Rouen-Fecamp. Matkalla huomasin että minulla on vaihto Bréauté-Beauzevillessä. Paikanpäällä selvisi, että matkaa jatketaankin bussilla. No, vielä kaikki mukavasti, kun kysyvä ei tieltä eksy. Fecampissa ajattelin sitten heti ostaa lipun paluumatkalle, sillä palaisin myöhään eikä lipunmyynti todennäköisesti olisi auki enää, lisäksi luulin, että voisin samasta paikasta ostaa lipun Fecampista Etretatiin. Infon/lipunmyynnin setä jutteli mukavia kaikille edelläni oleville (ranskalaisille) ja palvelu vaikutti oikein ystävälliseltä. Omalla vuorollani kuitenkin sain hämmästyneen katseen kun kysyin lippua Etretatiin, ei niitä täällä myydä, ja Roueniin paluuta varten minulle lyötiin aikataulu käteen ja käskettiin ostaa lippu sitten kun olen lähdössä. Ah, ranskalaist ovat niin avuliaita.

Fecamp rannalta kuvattuna.

Olin tietenkin tarkastellut matkareittiä etukäteen netistä. Aamulla, kun varmistin vielä aikatauluja, olin kuitenkin huomannut, että suunnittelemani bussit kuuluivat kesäaikatauluun ja, vaikka minun mielestäni täällä on kuinka kesäistä, alkavat kesäaikataulut vasta heinäkuun puolella. Heh, lopulta kuitenkin muokattu aikataulutukseni piti paikkansa ja bussit ja junat kulkivat ajallaan.

Fecampissa minulla oli kaksi tuntia aikaa pyörähtää markkinoilla ja ihastella merta ja purjeveneitä. Bussi Etretatiin lähti SNCF:n asemalta, joka ei onneksi ollut suuri, mutta kyltit eivät aivan pitäneet paikkaansa, kun linjalle 24, jota minun piti käyttää, ei ollut omaa pysäkkiä. Päädyin kuitenkin lopulta oikeaan bussiin ja matka Etretatiin taittui ranskalaisen maalaisidyllin läpi.

Ihastuin sinisiin jättiruukkuihin ja kuvaa ottatessani huomasin "masto"katulamput.

Purjeveneitä (Fecamp).

Rannalla pääsin seuraamaan jonkinlaista harjoitusta. Purjeveneet jonossa kuvan oikeassa laidassa. (Fecamp)

Itse Etretatin kylä on pieni ja täynnä turistikrääsää (jokin festivaali oli ilmeisesti meneillään, sillä kylässä oli huvipuistolaitteita ja -kojuja, mikä varmaan korosti turistifiilistä), mutta ranta on todella upea. Valkoiset, jyrkät kalliot ja sileäkiviset rannat luovat mahtavat maisemat. Rantakallioille pääsee kävelemään polkuja pitkin. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta polkuja riittää, joten mitään väentungosta ei ongelmaksi asti ollut.

Etretat.

Rannalta löytyi myös aikaa nähneet ruostuneet tikkaat, jotka johtivat tunnelille. Tunnelin suulta avautui näkymä vuorovesilammikoille, joita piti tietenkin päästä lähemmin tarkastelemaan. Tehtävä osoittautui hieman tasapainoilua vaativaksi epätasaisen ja paikoin merilevän peittämän kallion vuoksi.

Tästä ei yksinkertaisesti voi kulkea ohitse.

Tunnelitunnelitunneli.

The other side.

Tasapainoilua ja eliöiden tarkastelua vuorvesilammikoiden äärellä.

Aika palata kämpille. Sateen uhka kasvaa ja kamerakaan ei pysy enää suorassa.

Fecampissa sain ostettua junalipun automaatista ja odottelin kaikessa rauhassa junabussia ajatellen, että tottahan tämä sujuu, kun tullessa harjoiteltiin. Onneksi kävin hakemassa kahvin viereisestä mäkkäristä, sillä palatessani asemapaikalleni bussipysäkille huomasin, että asemarakennuksen takana on kuin onkin junarata. Juna-aikataulujen tarkempi tarkastelu ja kysymyksen esittäminen laiturilla seisoville ihmisille sai minut vakuuttuneeksi, että tällä kertaa matkan tämä osio taitettaisiin junalla. Pääsin siis perille Roueniin ja reissun onnellisesti päätökseen.