Paikallistuntemuksen hankintaa

Elokuvissa käynti on edullista Rouenissa. Lippu maksaa alle 26 vuotiailta n. 4e. Ensimmäinen leffakokemukseni teki kyllä vaikutuksen, sillä isossa salissa oli vain kolme ihmistä. Juonen seuraaminenkin onnistui tekstityksen ansiosta (ja myönnettäköön, että toisella kertaa kävin katsomassa englanninkielisen elokuvan).

Labrassa saatiin oma projekti käyntiin tällä viikolla. Rotat punnitaan kolmesti viikossa ja niiden yleiskuntoa tarkkaillaan. Kerran viikossa suoritetaan injektiot fibroosin aiheuttamiseksi. Rotat nukutetaan injektioiden ajaksi. Tutkimuksemme ensimmäinen uhrikin aiheutui jo, sillä yksi rotista ei koskaan herännyt nukutuksesta. Kovin paljon täällä ei ole tekemistä, mutta olen ihan tyytyväinen tilanteeseen, sillä ranskalaisten tyyli hoitaa asioita ei oikein vakuuta tehokkuudellaan, ainakaan näin sivustakatsojan silmin. Jos minun pitäisi oikeasti tehdä jotain, uskon että tilanteeseen voisi turhautua jossain vaiheessa. Vietän kuitenkin päivät labrassa, mistä saan hyvän rytmin päiviin ja tulee tehtyä jotain hyödyllistä. Muihin vaihto-opiskelijoihin verrattuna tämä järjestely vaikuttaa oikein toimivalta, sillä minä pääsen kosketuksiin ranskalaisten kanssa, mikä ei kursseilla ole kuulemani mukaan kovin helppoa.

Pois kaupungista. La France.

Vaihtoon lähdettiin toki myös, jotta pääsisi tutustumaan Ranskaan.
Niinpä harrastimme lähiseutumatkailua matkustamalla bussilla läheiseen pikkukylään Ry:hyn ja vierailemalla nukkekotia muistuttavassa linnassa, Chateau de Martainvillessä.

Näkymä Ry:n kylään hautausmaalta

Salon du thé

Ranskassa matkustaminen talviaikaan vaatii tutustumista kohteisiin etukäteen, sillä juuri mikään paikka ei ole auki, kun turistikausi ei ole käynnissä. Esimerkiksi Ry:ssä on Madame Bovaryn museo, mutta se ei ole auki tähän aikaan vuodesta.

Päätimme kuitenkin vierailla Ry:ssä. Itse jopa asun kirjailija Gustave Flaubertin mukaan nimetyssä rakennuksessa täällä Mont-Saint Aignanin kampuksella. Bussimatka sinänsä oli jo hieno kokemus maalaismaisemineen. Alun perin aioimme kulkea bussilla Rouen-Ry-Chateau, mutta päädyimme kävelemään matkan kylästä linnaan.

Siis kävellen Ry:stä Martainvillen linnaan.

3 km Martainvilleen...

... mutta onko ranskalaisiin liikennekyltteihin luottamista

Tadaa! Linna löytyi kuin löytyikin.

Ongelmia omatoimimatkallamme koitui vasta paluumatkan koittaessa, sillä emme tienneet missä linnalta Roueniin lähtevä bussipysäkki sijaitsee. Onneksi bussikuski oli sama kuin aamulla (olimme ainoat matkustajat bussissa aamulla) ja nappasi meidät kyytiin tien vierestä.

Lopuksi hyödyllisiä käytännön vinkkejä Rouenissa elämiseen. Ranskalaisen pankkitilin avaus tapahtuu passin ja CROUS:lta saadun asumisvakuutuksen avulla. Vastineeksi saa valtavan kasan papereita allekirjoitettavaksi. Tilin avaus on ilmaista ja vaaditaan CAF:n tekemisessä. CAF on ranskalainen asumistuen vastine, jota maksetaan myös vaihtareille. Tuki lasketaan suoraan vuokraan CROUS:n toimesta. Myöskään takuuvuokraa ei palauteta, jollei omista ranskalaista pankkitiliä.

Valkoinen Rouen

Kun saavuin Ranskaan, tuntui kuin olisin hypännyt kunnolla ajassa eteenpäin, sillä maisemat olivat hyvin keväiset. Se ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Ensimmäisen viikon jälkeen ikkunasta avautui täysin valkoinen maailma. Onneksi oli sunnuntai, sillä esimerkiksi joukkoliikenne ei tietenkään kulkenut, kun teitä ei saatu aurattua. Ihmisiä oli kuitenkin paljon liikkeellä pulkkineen, lumiukkoja tekemässä, lapion kanssa heilumassa tai lumisotasilla.

Täällä on oikeasti lunta.

Kävellen keskustaan: näin saat kenkäsi kastumaan.

Maanantaina bussiliikenne toimi taas, joten pääsin yliopistolle, mutta ohjaajani ei tullut kolmeen päivään paikalle. Sähköpostin välityksellä tuli kuitenkin ensimmäiset ohjeet siitä, mitä pitäisi tehdä. Viikko menikin lähinnä tutkimuksen teoreettiseen taustaan tutustumisessa. Lisäksi minun täytyi tehdä pieni esitelmä yhdestä lukemastani artikkelista. Tosin myönnettäköön, että pidin esitelmän englanniksi.. Kemikaaleja ja rottia odotellaan vielä seuraava viikko oman projektin osalta, mutta pääsemme kuitenkin jo valmistelemaan omaa tutkimusta. Seurasin myös muiden tekemisiä, ja kävin tutustumassa koe-eläintiloihin. Sain seurata jopa giljotiinin käyttöä, ja ilmeisesti pääsen itsekin harjoittelemaan sen käyttöä hiirillä seuraavalla viikolla. Vallankumouksen jalanjäljissä siis kuljetaan.

Löysin tieni miekkailusalille. Kalpailemaan pääsee kaksi kertaa viikossa ja ilmapiiri vaikuttaa oikein muvalta. Parhaimmillaan treeneissä on kaikkien aseiden edustajia, mutta vähintään floretisteja ja kalpailijoita. Seura on keskittynyt florettiin. Treenit pyörivät kolmen viikon sykleissä siten, että kaksi viikkoa on yksityisiä opareita, jolloin treenien alussa on vain vartti yhteistä jalkatyötä valmentajan johdolla. Tarkoitan todella valmentajan johdolla. Askeleet ja syöksystä palaaminenkin tehdään valmentajan antamasta merkistä. Kolmannella viikolla on sitten kuulemma yleiset treenit, jossa käydään tekniikkaa enemmän. Itse olen siis lähinnä otellut, eikä treeneissä juuri tarvitse odottaa seuraavaa matsia.

Miekkailusalin ansiosta tuli tutustuttua Seinen halkaiseman Rouenin toiseen rantaan. Kuvassa näkyvän Notre Damen tornien vuoksi keskusta-alueella on vaikea eksyä.

Ranskan ymmärtäminen alkaa jo pikkuhiljaa sujua ja seuraava askel onkin sitten alkaa itse puhumaan enemmän. Sen askeleen ottaminen ei liene enää kovin kaukana, sillä alan jo pitää siitä herttaisesta ilmeestä, joka leviää ranskalaisten kasvoille, kun mie sanon jotain väärin :)

L'arrivée -saapuminen

Saapuminen Roueniin tapahtui osaltani Pariisin kautta. Sain koko päivän kulumaan matkustamiseen välilaskujen ansiosta, joten yövyin hostellissa Gare du Nordin lähistöllä. Charles de Gaullin kentältä on helppo päästä Gare du Nordille RER:llä (lähijunalla). RER asemalle pääse kaikista terminaaleista ilmaisen shuttle bus -yhteyden ansiosta, ja lipun voi ostaa automaatista. Vaikeudet alkoivatkin sitten vasta juna-asemalta, kun en löytänyt hostellia. Oikealla tiellä pysyminen tuotti vaikeuksia mielenkiintoisten risteysten ansiosta. Mutta sain myös ensi kosketuksen ranskalaisten avuliaisuuteen, kun kysyin tietä yhdeltä pysähtyivät muut kulkijat kysymään, mitä etsimme. Hostelli löytyi lopulta ja pääsin keskiyöllä nukkumaan. Huomio ranskalaisesta hostellista: miehiä ja naisia majoitetaan samaan huoneeseen. Ei kai siinä muuten mitään, mutta olisin mie vähän vähentänyt paitasillani hyppimistä, jos olisin tuon tiennyt etukäteen.. Lisäksi aamulla selvisi, että huoneen wc-pönttö on tukossa. No, aamupala oli kuitenkin maukas ja henkilökunta ystävällistä.

Roueniin pääsee Pariisista Saint-Lazaren aseman kautta, jonne ostin lipun Gare du Nordilta ja samalla sain ohjeet, miten päästä Saint-Lazareen. RER-lipun ostettuani ja löydettyäni tien oikealle laiturille näin, että ihmiset käännytetään pois laiturilta: Junat eivät kulje. Onneksi kuitenkin bussilla oli myös helppo päästä määränpäähän ja Rouenissa otinkin sitten taksin Moint-Saint Aignaniin kampusalueelle. (Rouenin asemalta pääsee myös metrolla Theatre aux arts aukiolle, josta voi ottaa TEOR 1 -bussin kampukselle). CROUS:n toimistoon saavuin tietenkin juuri lounasaikaan, joten jouduin tunnin odottamaan ulkona huoneen vastaanottoa. Vaikka säätä ei voi mitenkään verrata Suomen keväisiin pakkaskeleihin, ei täälläkään lämmin ilma ollut. Toimiston ihmiset olivat kuitenkin hyvin auttavasia ja antoivat neuvoja ruokakaupoista (place Colbert, Super U kävelymatkan päässä ja Carrefour hieman kauempana, bussilla 4 pääsee) ja bussien käytöstä.

Huoneen tilasta täytyy täyttää huolellisesti pikkutarkka lomake, joka palautetaan Madame siivoojalle. Itse en ymmärtänyt kaikkia arvioitavia kohtia edes sanakirjan avustuksella, mutta siivooja kävi kyllä itsekin tarkastamassa huoneen, kun palautin lomakkeen. Asunnolle pitää ottaa vakuutus (ei maksa montaa euroa kuussa). Oli sinänsä mielenkiintoista hankkia vakuutusta Ranskassa, kun en ole sellaista hankkinut aikaisemmin edes Suomessa, mutta jälleen sain hyvää palvelua. Vakuutuksen myyjä puhui hitaasti, selkeästi ja kuuluvasti toistaen tärkeinä pitämänsä asiat moneen kertaan. No, ainakin asia selvisi. Samantapaista palvelua sain bussikorttia hankkiessani. Etenkin turisteihin tottuneissa paikoissa ihmiset yrittävät vaihtaa englantiin, kun huomaavat olevansa ulkomaalaisen kanssa tekemisissä, mutta puhuvat kuitenkin myös ranskaa mielellään, kun itse sönköttää päättäväisesti maan kielellä asiaansa.

Rakennuksen nimi on Flaubert ja huone kolmannessa kerroksessa

Minulla ei ollut juuri tietoa siitä, mitä täytyy tehdä saavuttuaan Roueniin, mutta päätin vierailla paikallisessa kv-toimistossa. Sieltä sain opiskelijakortin, jolla pääsee kirjautumaan yliopiston tietokantoihin ja jossa olevaa opiskelijanumeroa tarvitaan mm. tenteissa (joita en tosin itse tule tekemään). Kv-toimiston väki oli hukannut kaikki lähettämäni paperit, jotka kuitenkin löytyivät hieman myöhemmin. Lisäksi henkilö, jonka kanssa keskustelin oli sitä mieltä, ettei minulle kannata kertoa juurikaan käytännön asioista, sillä hän aikoo lähettää sähköpostin yhteisesti kaikille vaihto-opiskelijoille infotilaisuudesta, jossa tällaisia asioita käsitellään. Ei olisi pitänyt uskoa, sillä itse en ainakaan ole tällaista viestiä saanut, ja koska itse työskentelen labrassa toisella puolella kaupunkia, on vaikea vierailla kv-toimistossa kyselemässä asian perään, etenkään toimiston aukioloaikana. Siis kaikki tieto hankittava heti, kun sitä on saatavilla. Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että Rouenissa on onneksi yksi suomalainen, joka viettää koko vuoden täällä ja jolta olen saanut hyviä neuvoja täällä selviämiseen.

Labra sijaitsee Martainvillessä lääketieteellisellä kampuksella

Labran väki on hyvin ystävällistä ja tunnelma on mukava. Työryhmässä, jossa työskentelen on lisäksi toinen uutena tullut opiskelija, joka tekee maisterivaiheeseen kuuluvaa harjoittelua ja joka kärsivällisesti ohjaa minua paikasta toiseen. Meidän projektimme alkaa vasta viikon tai kahden päästä, kun koetta varten tarvittavat rotat saapuvat. Nyt olen päässyt seuraamaan muiden opiskelijoiden työskentelyä (western blot ja ELISA). Tällainen aloitus sopii hyvin, sillä ranskan kieleen tottuminen vie aikansa. Suurimman osan ajasta minulla ei ole käsitystä siitä, mihin olen menossa, mutta asia on aina selvinnyt viimeistään paikan päällä. Tänään päädyin esimerkiksi luovuttamaan verta kontrolliksi yhden tutkimusryhmän kokeeseen ja jonkinlaiseen kokoukseen, jossa esiteltiin kaikki ryhmän jäsenet ja yksi opiskelija raportoi tutkimuksestaan. Tutkimusryhmät keskittyvät ruokavalion vaikutukseen suoliston terveyteen. Minulle on muun muassa kerrottu anoreksisilla hiirillä tehdyistä kokeista. Uusia naamoja on nyt kolme minä mukaan lukien ja lisää tulossa ensi viikolla. Lisäksi touhu on melko kansainvälistä, sillä ihmisiä on kotoisin ainakin Japanista, Argentiinasta, Algeriasta ja Venäjältä.

Taukohuoneessa saa kahvia, joka ei ehkä maistu niin hyvältä, mutta sitä saa useasti päivässä :) Ja kahviloista saa todella hyvää kahvia!