Hellepäiviä

Rouen kylpee kesäisen lämpöisessä säässä, jota riitti onneksi viikonlopulle asti niin pääsin itsekin nauttimaan auringosta oikein kunnolla. Viikolla aika tahtoo kulua lähinnä labrassa ollessa. Maanantai on vieläpä taas vaihteeksi vapaapäivä täällä Ranskassa, joten säätä ehtii ihailemaan kolmen päivän ajan.

Viikonlopun suunnitelmiin kuului tällä kertaa luostarin raunioiden ihastelu Jumiegesissa Rouenin lähistöllä. Lähistöltä löytyi myös uimaranta ja vesi oli ainakin näin Lapissa ikänsä asuneen mielestä sopivan lämmintä uimiseen (kaikki eivät tosin jakaneet mielipidettäni veden lämpöisyydestä). Kaiken hyvän lisäksi bussimatkasta suoriutui samalla kortilla kuin Rouenin keskustassakin (bussilinja 30 ja matkan kesto n. 40 min).

Sunnuntaina oli puolestaan luvassa jäähyväiskestit, sillä muut erasmuslaiset ovat selviytyneet kokeistaan ja alkavat palailla kotimaihinsa. Lisäksi Rouenissa on kolmen päivän mittaiset kilpailut nopeille moottoriveneille. Tapahtumaa piti tietenkin käydä ihmettelemässä Seinen rannalla, ja täytyy myöntää että näin komealla kelillä veneitä kelpasi kyllä katsella, vaikka en konevoimalla suoritetun urheilun ystävä olekaan. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tunnelma suorastaan festivaalimainen.

Vesa (@johanna)

Itsekin alkaa hiljalleen tuntemaan lähdön lähenevän. Kokeita riittää vielä tehtäväksi labrassa ja raportin työstäminenkin on vielä vaiheessa, mutta on tässä vielä omalta osalta viikkoja aikaa hoitaa hommat loppuun.

Kiehtovia taideteoksia talon ulkoseinillä. Maailma talossa, talo maailmassa. (Jumieges)

Etretat via Fecamp

Etretat on todellakin vierailun arvoinen kohde. Erityisesti, jos meri ja upeat maisemat kiinnostavat. Itse suunnistin Etretatiin omatoimisesti, sillä järjestetyn ekskun aikaan olin jossain muualla reissaamassa. Säätiedotus lupasi vesisadetta, mutta luvattu vesimäärä väheni päivä päivältä mitä lähemmäksi lauantaita tultiin, joten päätin lähteä matkaan. Hyvä niin, sillä keli oli hieno ja vesisade alkoi vasta odottaessani bussia paluumatkan aloittamiseksi.

Tietenkään kaikki ei sujunut aivan mallikkaasti, kun kyseessä on minun järjestämäni matka. Etretatiin matkustaminen onnistuu julkisilla kulkuvälineillä, mutta suoraa yhteyttä sinne ei ole ja busseja kulkee vain muutaman kerran päivässä. Aloitin junamatkalla Rouen-Fecamp. Matkalla huomasin että minulla on vaihto Bréauté-Beauzevillessä. Paikanpäällä selvisi, että matkaa jatketaankin bussilla. No, vielä kaikki mukavasti, kun kysyvä ei tieltä eksy. Fecampissa ajattelin sitten heti ostaa lipun paluumatkalle, sillä palaisin myöhään eikä lipunmyynti todennäköisesti olisi auki enää, lisäksi luulin, että voisin samasta paikasta ostaa lipun Fecampista Etretatiin. Infon/lipunmyynnin setä jutteli mukavia kaikille edelläni oleville (ranskalaisille) ja palvelu vaikutti oikein ystävälliseltä. Omalla vuorollani kuitenkin sain hämmästyneen katseen kun kysyin lippua Etretatiin, ei niitä täällä myydä, ja Roueniin paluuta varten minulle lyötiin aikataulu käteen ja käskettiin ostaa lippu sitten kun olen lähdössä. Ah, ranskalaist ovat niin avuliaita.

Fecamp rannalta kuvattuna.

Olin tietenkin tarkastellut matkareittiä etukäteen netistä. Aamulla, kun varmistin vielä aikatauluja, olin kuitenkin huomannut, että suunnittelemani bussit kuuluivat kesäaikatauluun ja, vaikka minun mielestäni täällä on kuinka kesäistä, alkavat kesäaikataulut vasta heinäkuun puolella. Heh, lopulta kuitenkin muokattu aikataulutukseni piti paikkansa ja bussit ja junat kulkivat ajallaan.

Fecampissa minulla oli kaksi tuntia aikaa pyörähtää markkinoilla ja ihastella merta ja purjeveneitä. Bussi Etretatiin lähti SNCF:n asemalta, joka ei onneksi ollut suuri, mutta kyltit eivät aivan pitäneet paikkaansa, kun linjalle 24, jota minun piti käyttää, ei ollut omaa pysäkkiä. Päädyin kuitenkin lopulta oikeaan bussiin ja matka Etretatiin taittui ranskalaisen maalaisidyllin läpi.

Ihastuin sinisiin jättiruukkuihin ja kuvaa ottatessani huomasin "masto"katulamput.

Purjeveneitä (Fecamp).

Rannalla pääsin seuraamaan jonkinlaista harjoitusta. Purjeveneet jonossa kuvan oikeassa laidassa. (Fecamp)

Itse Etretatin kylä on pieni ja täynnä turistikrääsää (jokin festivaali oli ilmeisesti meneillään, sillä kylässä oli huvipuistolaitteita ja -kojuja, mikä varmaan korosti turistifiilistä), mutta ranta on todella upea. Valkoiset, jyrkät kalliot ja sileäkiviset rannat luovat mahtavat maisemat. Rantakallioille pääsee kävelemään polkuja pitkin. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta polkuja riittää, joten mitään väentungosta ei ongelmaksi asti ollut.

Etretat.

Rannalta löytyi myös aikaa nähneet ruostuneet tikkaat, jotka johtivat tunnelille. Tunnelin suulta avautui näkymä vuorovesilammikoille, joita piti tietenkin päästä lähemmin tarkastelemaan. Tehtävä osoittautui hieman tasapainoilua vaativaksi epätasaisen ja paikoin merilevän peittämän kallion vuoksi.

Tästä ei yksinkertaisesti voi kulkea ohitse.

Tunnelitunnelitunneli.

The other side.

Tasapainoilua ja eliöiden tarkastelua vuorvesilammikoiden äärellä.

Aika palata kämpille. Sateen uhka kasvaa ja kamerakaan ei pysy enää suorassa.

Fecampissa sain ostettua junalipun automaatista ja odottelin kaikessa rauhassa junabussia ajatellen, että tottahan tämä sujuu, kun tullessa harjoiteltiin. Onneksi kävin hakemassa kahvin viereisestä mäkkäristä, sillä palatessani asemapaikalleni bussipysäkille huomasin, että asemarakennuksen takana on kuin onkin junarata. Juna-aikataulujen tarkempi tarkastelu ja kysymyksen esittäminen laiturilla seisoville ihmisille sai minut vakuuttuneeksi, että tällä kertaa matkan tämä osio taitettaisiin junalla. Pääsin siis perille Roueniin ja reissun onnellisesti päätökseen.

Giverny

Rouenissa ei järjestetä liiemmin ohjelmaa Erasmus-opiskelijoille. Opiskelijat itse kyllä järjestävät yhteisiä aktiviteetteja. Servus Europa järjestää kuitenkin retkiä Rouenin lähialuielta löytyviin tutustumisen arvoisiin kohteisiin, kuten Saint-Michel, Etretat, Versailles ja Pariisi. Matkaan pääsee viidellä eurolla. Opastusta matkan aikana ei ole, mutta bussilla pääsee Place Colbertilta (Mont Saint-Aignan) suoraan kohteeseen ja takaisin ja seuraksi saa muut vaihto-opiskelijat.

Monet'n talo kukkaloiston keskellä.

Rehevä puutarha.

Lampi, josta löytyi lumpeiden sijaan äänekkäitä sammakoita.

Viime lauantainen matka suuntautui Givernyyn Monet'n puutarhaan. Impressionistisiä maalauksia ei juurikaan ole esillä Monet'n talossa tai Givernyn museoissa, mutta itse puutraha on kyllä hieno, vaikka lumpeet jäivätkin ajankohdan vuoksi näkemättä. Monet'n talo on mielenkiintoinen väriensä ansiosta ja jos japanilaiset piirrokset kiinnostavat niin on päätynyt oikeaan paikkaan. Omalla kohdallamme sää suosi ja pääsimme nauttimaan auringosta pitkästä aikaa. Matkalla pysähdyimme lisäksi Martainvillen linnassa, joka olikin itselleni jo tuttu edelliseltä vierailultani.

Kuuluisa japanilainen silta. Suurimman osan ajasta silta oli täynnä turisteja.

Monet'n patsas löytyi hieman sivummalta metsän keskeltä (Giverny).

Labrassa on edelleen luvassa paljon western blottausta, ja itse olen tähän mennessä työskennellyt lähinnä kyseisen menetelmän parissa. Alkuun saimme tuloksia, jotka eivät ollenkaan sopineet hypoteesiimme, joten jouduimme suorittamaan samoja kokeita uudestaan ja tällä kertaa tulokset näyttävät paremmilta, mutta varsinainen analysointi on vielä tekemättä. Lisäksi saimme uuden erän rottia hoidettavaksi. Vaihtelua labratyöskentelyn tuo nyt siis viikottaiset punnitukset ja injektiot rottien osalta. Meidän rotat on sijoitettu samaan tilaan muutaman gerbiilin kanssa ja tällä viikolla gerbiilien osalta koettiin draamaa, kun kaksi gerbiiliä oli tapellut keskenään niin, että toinen niistä oli aivan henkihieverissä. Meidän pikkurotat niin hurjassa seurassa.

Hollanti ja Brugge

Huhtikuun matkustelut eivät vielä päättyneet vaan päädyin matkustamaan pidennetyksi viikonlopuksi Hollantiin. Matka toteutettiin road trip tyyliin autolla ja paluumatkalla yövyimme Bruggessa, Belgiassa. Hollannissa majoituimme mökkikylään Zandvoortissa, meren rannalla. Meri ja hiekkaranta olivat upeat, ja talviturkkikin tuli heitettyä. Mökkimme lähistöltä löytyi myös kuuluisia dyynejä, joita piti tietenkin käydä ihailemassa lähempää. Tulppaaneja näkyi runsaasti, mutta Keukenhofin tulppaanipuutarhaan emme Erasmus-budjetilla menneet.

Upea ranta.

Hollanti tarkoittaa luonnollisesti tulppaaneja. Komeita olivat. Kyseinen asetelma löytyi Keukenhofin puutarhan edestä.

Pyöräkulttuuria Amsterdamista. Tuli jo vähän ikävä omaa pyörää.

Amsterdam ja Utrech valikoituivat vierailukohteiksemme Hollantilaisista kaupungeista. Utrechissa pääsimme seuraamaan hollantilaisten valmistautumista Kuningattaren päivään. Esiintymislavoja ja kaljatelttoja pystyteltiin ympäri kaupunkia ja ihmiset järjestelivät tavaroitaan myytäväksi, ja lopputuloksena koko kaupunki oli yhtä kirpputoria asutusalueilla.

Mökkikylä Zandvoortissa.

Oranssia Queen's dayn kunniaksi (Utrech).

Lisää valmisteluja Queen's dayhin (Utrech).

Spontaanit pihakirppikset kauduilla Utrechissa.

Bruggessa majoituimme hotelliin, joka sijaitsi suuressa omakotitalossa. Saimme käyttööme kattohuoneiston. Kaupunki on täynnä suklaapuoteja. Matkan aikana kiinnitti väkisinkin huomiota siihen kuinka hyvin ihmeset puhuvat englantia (Ranskan jälkeen..). Belgiassakin olimme flaamin kielisellä alueella, ja vaikka ihmiset osaavat siellä myös ranskaa, he eivät puhu sitä mielellään. Kielialueiden välit ovat edelleen melko tulehtuneet Belgiassa.

Majapaikka Bruggessa.

Brugge kellotornista käsin.

Reissaamisen jälkeen jaksaa taas tehdä pitkää päivää labrassa. Kohtasimme hieman ongelmia tarvikkeiden puuttumisen vuoksi, mutta nyt hommat taas etenevät ja kesäkuun lähestymisen vuoksi kokeita pitää tehdä reippaalla tahdilla. Viikolla ei jää paljoa vapaa-aikaa, mutta perjantaina vierailin astronomiklubin konferenssissa kuuntelemassa esitelmää Hubble-teleskoopista. Hyvin mielenkiintoinen kokemus, ja kiitos kansankielisen esitelmän ranskakaan ei tuottanut ongelmia.

Kaasukeitin oli alun perin tarkoitettu juustofondueta varten, mutta palveli hyvin myös vaahtokarkkien paistamisessa. Sekä fondue että vaahtokarkit maistuivat :)