Ranskan kevät

Täytyy sanoa, että kevät on oikea aika viettää vaihtonsa Ranskassa. Viikonlopun ajan lämpötilat huitelivat parissakymmennessä lämpöasteessa, aurinko paistaa ja kukat kukkivat. Erityisen hienoja ovat kukkivat puut, joita täällä näkyy runsaasti. Aamulla saa herätä linnunlauluun ja päivisin teranssit ovat täynnä väkeä. Tämä nyt lohdutukseksi kaikille sinne loskan ja jään keskelle, että kyllä se kevät on tulossa sinne pohjoiseenkin.

Maisemia Seinen varrelta Rouenissa.

Satama-aluetta.

Silta.

No, myönnettäköön että tällaiset olot ovat kuulemma poikkeukselliset täällä Normandiassa näin maaliskuussa.

Ranskalaisissa kaupungeissa näyttää olevan paljon puistoalueita, jotka pääsevät varmaan oikeuksiinsa kunhan lehdet puhkeavat. Tosin täällä Mont-Saint Aignanissa on aivan käsittämättömän upea lenkkipolku pienen metsän keskellä (ainoa haittapuoli siis on että reitit eivät ole kovin pitkiä). Pimeällä lenkkipolulle kannata mennä. Sitäkin piti tietenkin kerran kokeilla ennen kuin uskoin, ettei siellä erota puunjuuria kuopista pimeällä. En kuitenkaan myönnä kompuroineeni.

Haasteita tarjoavat ala- ja ylämäet.

Mun "leikkipaikka", läheinen lenkkipolku.

Pariisi lehtiä odotellessa.

Labrassa pärjää yllättävän hyvin mun kielitaidolla. Väittäisin, että ranskankielisiä kahvipöytäkeskusteluja on vaikeampi seurata kuin selitystä siitä, miten jokin koe suoritetaan laboratoriossa. Tosin kyllä mulle saa useampaan kertaan selittää monet asiat. Erityisen mielenkiintoista on ollut seurata rottien ruumiinavausta ranskaksi selitettynä. En ole aivan varma tiedänkö suomeksikaan siihen liittyvää sanastoa kovin syvällisesti.

Lisäksi huomaan vieläkin tämän tästä kiiruhtavani jonkun perässä käytävää edestakaisin tietämättä tarkkaan sitä, mitä olemme tekemässä. Niissä tilanteissa naureskelen aina itsekseni ja tähän asti minullekin on lopulta selvinnyt mikä on homman nimi. Sitä kiirettä ja edestakaisin juoksentelua en sitten olekaan niin vakuuttavasti osannut itselleni selittää, mutta onhan tässä vielä yli puolet vaihdosta jäljellä.

Lepääviä nurmikoita Pariisissa. Ranskalaisten hektinen elämä näkyy puistoissakin..

Olen myös havainnut, että ranskalaiset selittävät mielellään asioita omasta kielestään ja kulttuuristaan, kun niistä kysyy.

Ihan näin virallisesti ei tarvitse kysymyksiä esittää. Kuninkaan neuvotteluhuone Versaillesissa.

Vedenpitävä illuusio

Suuria paljastuksia luvassa: kyllä täällä Normandiassa sataa välillä vettäkin. Silloin ei vain tule heiluttua ulkosalla kameran kanssa. Siis en yritä tarkoituksellisesti luoda täydellistä kuvaa Ranskasta. Pahoitteluni, mikäli tuli nyt särjettyä tähän mennessä lukijoiden päähän luomani illuusio. Vesisade on viime päivinä ollut ihan oikeaa sadetta, vaikka useimmiten kyseessä on vain harmaa tihkusade.

Ranskalaiset tekevät tosi pitkiä päiviä. Olen nyt itsekin ollut labrassa viiteen tai kuuteen asti ja olen kuitenkin ensimmäisten joukossa lähdössä. Esimerkiksi pankissa ja CROUS:n toimistossa asiointi on mahdotonta, jos mielii noudattaa ranskalaista aikataulua yliopistolla (voin luvata, että ainakin crous:n toimisto tulee tutuksi vaihtareille). Lohdutan itseäni sillä että olen Erasmus-opiskelija, kun toivotan iloisesti hyvät päivänjatkot muiden jäädessä ahertamaan yliopistolle.

Työhuoneen naapuri työskentelee neurologian parissa. Laitteeseen tutustuminen menossa.

Labrassa on kuitenkin mukava tunnelma, ja tauot venyvät välillä pitkiksi.

Viime aikoina olen päässyt tekemään muutakin kuin hoitamaan rottia labrassa tai kirjoittamaan työselostustani. Ongelmia tulee tasaiseen tahtiin vastaan ihan peruslabratyöskentelyssä, joten ainakin pääsee käyttämään ranskaa, kun pitää kysyä mistä mitäkin löytää ja kuinka laitteita käytetään. Hauskinta tässä on luonnollisesti se, etten ymmärrä kaikkea mitä minulle selitetään. Ehkäpä siksi kaikki ohjeet annetaan työparilleni, joka joutuu selittämään asiat vuorostaan minulle. Toimii hyvin silloin, kun teemme samaa asiaa, mutta täytyy myöntää, että välillä itselläni on homman kokonaiskuva kokonaan hukassa. Luulen kuitenkin, että asiat sujuvat siihen mennessä kun pääsemme aloittamaan omat kokeemme.

Loppuun pieni kuvagalleria Amiensin reissusta.

Asemalla vastassa pilvenpiirtäjä.

Amiensista löytyy Ranskan suurin katedraali.

Tässä labyrintissä kulkemalla voi korvata pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin.

Kanavat halkovat kaupunkia ( kaunista, mutta haju valitettavasti sen mukainen).

Puistoalueita.

Eläintarha, josta löytyy jopa norsuja. Gibbonit esiintymisvuorossa.

Until next time ^^