Puolen vuoden suhteeni Roueniin: Vedenpitävä illuusio

Suuria paljastuksia luvassa: kyllä täällä Normandiassa sataa välillä vettäkin. Silloin ei vain tule heiluttua ulkosalla kameran kanssa. Siis en yritä tarkoituksellisesti luoda täydellistä kuvaa Ranskasta. Pahoitteluni, mikäli tuli nyt särjettyä tähän mennessä lukijoiden päähän luomani illuusio. Vesisade on viime päivinä ollut ihan oikeaa sadetta, vaikka useimmiten kyseessä on vain harmaa tihkusade.

Ranskalaiset tekevät tosi pitkiä päiviä. Olen nyt itsekin ollut labrassa viiteen tai kuuteen asti ja olen kuitenkin ensimmäisten joukossa lähdössä. Esimerkiksi pankissa ja CROUS:n toimistossa asiointi on mahdotonta, jos mielii noudattaa ranskalaista aikataulua yliopistolla (voin luvata, että ainakin crous:n toimisto tulee tutuksi vaihtareille). Lohdutan itseäni sillä että olen Erasmus-opiskelija, kun toivotan iloisesti hyvät päivänjatkot muiden jäädessä ahertamaan yliopistolle.

Työhuoneen naapuri työskentelee neurologian parissa. Laitteeseen tutustuminen menossa.

Labrassa on kuitenkin mukava tunnelma, ja tauot venyvät välillä pitkiksi.

Viime aikoina olen päässyt tekemään muutakin kuin hoitamaan rottia labrassa tai kirjoittamaan työselostustani. Ongelmia tulee tasaiseen tahtiin vastaan ihan peruslabratyöskentelyssä, joten ainakin pääsee käyttämään ranskaa, kun pitää kysyä mistä mitäkin löytää ja kuinka laitteita käytetään. Hauskinta tässä on luonnollisesti se, etten ymmärrä kaikkea mitä minulle selitetään. Ehkäpä siksi kaikki ohjeet annetaan työparilleni, joka joutuu selittämään asiat vuorostaan minulle. Toimii hyvin silloin, kun teemme samaa asiaa, mutta täytyy myöntää, että välillä itselläni on homman kokonaiskuva kokonaan hukassa. Luulen kuitenkin, että asiat sujuvat siihen mennessä kun pääsemme aloittamaan omat kokeemme.

Loppuun pieni kuvagalleria Amiensin reissusta.