Valkoinen Rouen

Kun saavuin Ranskaan, tuntui kuin olisin hypännyt kunnolla ajassa eteenpäin, sillä maisemat olivat hyvin keväiset. Se ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Ensimmäisen viikon jälkeen ikkunasta avautui täysin valkoinen maailma. Onneksi oli sunnuntai, sillä esimerkiksi joukkoliikenne ei tietenkään kulkenut, kun teitä ei saatu aurattua. Ihmisiä oli kuitenkin paljon liikkeellä pulkkineen, lumiukkoja tekemässä, lapion kanssa heilumassa tai lumisotasilla.

Täällä on oikeasti lunta.

Kävellen keskustaan: näin saat kenkäsi kastumaan.

Maanantaina bussiliikenne toimi taas, joten pääsin yliopistolle, mutta ohjaajani ei tullut kolmeen päivään paikalle. Sähköpostin välityksellä tuli kuitenkin ensimmäiset ohjeet siitä, mitä pitäisi tehdä. Viikko menikin lähinnä tutkimuksen teoreettiseen taustaan tutustumisessa. Lisäksi minun täytyi tehdä pieni esitelmä yhdestä lukemastani artikkelista. Tosin myönnettäköön, että pidin esitelmän englanniksi.. Kemikaaleja ja rottia odotellaan vielä seuraava viikko oman projektin osalta, mutta pääsemme kuitenkin jo valmistelemaan omaa tutkimusta. Seurasin myös muiden tekemisiä, ja kävin tutustumassa koe-eläintiloihin. Sain seurata jopa giljotiinin käyttöä, ja ilmeisesti pääsen itsekin harjoittelemaan sen käyttöä hiirillä seuraavalla viikolla. Vallankumouksen jalanjäljissä siis kuljetaan.

Löysin tieni miekkailusalille. Kalpailemaan pääsee kaksi kertaa viikossa ja ilmapiiri vaikuttaa oikein muvalta. Parhaimmillaan treeneissä on kaikkien aseiden edustajia, mutta vähintään floretisteja ja kalpailijoita. Seura on keskittynyt florettiin. Treenit pyörivät kolmen viikon sykleissä siten, että kaksi viikkoa on yksityisiä opareita, jolloin treenien alussa on vain vartti yhteistä jalkatyötä valmentajan johdolla. Tarkoitan todella valmentajan johdolla. Askeleet ja syöksystä palaaminenkin tehdään valmentajan antamasta merkistä. Kolmannella viikolla on sitten kuulemma yleiset treenit, jossa käydään tekniikkaa enemmän. Itse olen siis lähinnä otellut, eikä treeneissä juuri tarvitse odottaa seuraavaa matsia.

Miekkailusalin ansiosta tuli tutustuttua Seinen halkaiseman Rouenin toiseen rantaan. Kuvassa näkyvän Notre Damen tornien vuoksi keskusta-alueella on vaikea eksyä.

Ranskan ymmärtäminen alkaa jo pikkuhiljaa sujua ja seuraava askel onkin sitten alkaa itse puhumaan enemmän. Sen askeleen ottaminen ei liene enää kovin kaukana, sillä alan jo pitää siitä herttaisesta ilmeestä, joka leviää ranskalaisten kasvoille, kun mie sanon jotain väärin :)