L'arrivée -saapuminen

Saapuminen Roueniin tapahtui osaltani Pariisin kautta. Sain koko päivän kulumaan matkustamiseen välilaskujen ansiosta, joten yövyin hostellissa Gare du Nordin lähistöllä. Charles de Gaullin kentältä on helppo päästä Gare du Nordille RER:llä (lähijunalla). RER asemalle pääse kaikista terminaaleista ilmaisen shuttle bus -yhteyden ansiosta, ja lipun voi ostaa automaatista. Vaikeudet alkoivatkin sitten vasta juna-asemalta, kun en löytänyt hostellia. Oikealla tiellä pysyminen tuotti vaikeuksia mielenkiintoisten risteysten ansiosta. Mutta sain myös ensi kosketuksen ranskalaisten avuliaisuuteen, kun kysyin tietä yhdeltä pysähtyivät muut kulkijat kysymään, mitä etsimme. Hostelli löytyi lopulta ja pääsin keskiyöllä nukkumaan. Huomio ranskalaisesta hostellista: miehiä ja naisia majoitetaan samaan huoneeseen. Ei kai siinä muuten mitään, mutta olisin mie vähän vähentänyt paitasillani hyppimistä, jos olisin tuon tiennyt etukäteen.. Lisäksi aamulla selvisi, että huoneen wc-pönttö on tukossa. No, aamupala oli kuitenkin maukas ja henkilökunta ystävällistä.

Roueniin pääsee Pariisista Saint-Lazaren aseman kautta, jonne ostin lipun Gare du Nordilta ja samalla sain ohjeet, miten päästä Saint-Lazareen. RER-lipun ostettuani ja löydettyäni tien oikealle laiturille näin, että ihmiset käännytetään pois laiturilta: Junat eivät kulje. Onneksi kuitenkin bussilla oli myös helppo päästä määränpäähän ja Rouenissa otinkin sitten taksin Moint-Saint Aignaniin kampusalueelle. (Rouenin asemalta pääsee myös metrolla Theatre aux arts aukiolle, josta voi ottaa TEOR 1 -bussin kampukselle). CROUS:n toimistoon saavuin tietenkin juuri lounasaikaan, joten jouduin tunnin odottamaan ulkona huoneen vastaanottoa. Vaikka säätä ei voi mitenkään verrata Suomen keväisiin pakkaskeleihin, ei täälläkään lämmin ilma ollut. Toimiston ihmiset olivat kuitenkin hyvin auttavasia ja antoivat neuvoja ruokakaupoista (place Colbert, Super U kävelymatkan päässä ja Carrefour hieman kauempana, bussilla 4 pääsee) ja bussien käytöstä.

Huoneen tilasta täytyy täyttää huolellisesti pikkutarkka lomake, joka palautetaan Madame siivoojalle. Itse en ymmärtänyt kaikkia arvioitavia kohtia edes sanakirjan avustuksella, mutta siivooja kävi kyllä itsekin tarkastamassa huoneen, kun palautin lomakkeen. Asunnolle pitää ottaa vakuutus (ei maksa montaa euroa kuussa). Oli sinänsä mielenkiintoista hankkia vakuutusta Ranskassa, kun en ole sellaista hankkinut aikaisemmin edes Suomessa, mutta jälleen sain hyvää palvelua. Vakuutuksen myyjä puhui hitaasti, selkeästi ja kuuluvasti toistaen tärkeinä pitämänsä asiat moneen kertaan. No, ainakin asia selvisi. Samantapaista palvelua sain bussikorttia hankkiessani. Etenkin turisteihin tottuneissa paikoissa ihmiset yrittävät vaihtaa englantiin, kun huomaavat olevansa ulkomaalaisen kanssa tekemisissä, mutta puhuvat kuitenkin myös ranskaa mielellään, kun itse sönköttää päättäväisesti maan kielellä asiaansa.

Rakennuksen nimi on Flaubert ja huone kolmannessa kerroksessa

Minulla ei ollut juuri tietoa siitä, mitä täytyy tehdä saavuttuaan Roueniin, mutta päätin vierailla paikallisessa kv-toimistossa. Sieltä sain opiskelijakortin, jolla pääsee kirjautumaan yliopiston tietokantoihin ja jossa olevaa opiskelijanumeroa tarvitaan mm. tenteissa (joita en tosin itse tule tekemään). Kv-toimiston väki oli hukannut kaikki lähettämäni paperit, jotka kuitenkin löytyivät hieman myöhemmin. Lisäksi henkilö, jonka kanssa keskustelin oli sitä mieltä, ettei minulle kannata kertoa juurikaan käytännön asioista, sillä hän aikoo lähettää sähköpostin yhteisesti kaikille vaihto-opiskelijoille infotilaisuudesta, jossa tällaisia asioita käsitellään. Ei olisi pitänyt uskoa, sillä itse en ainakaan ole tällaista viestiä saanut, ja koska itse työskentelen labrassa toisella puolella kaupunkia, on vaikea vierailla kv-toimistossa kyselemässä asian perään, etenkään toimiston aukioloaikana. Siis kaikki tieto hankittava heti, kun sitä on saatavilla. Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että Rouenissa on onneksi yksi suomalainen, joka viettää koko vuoden täällä ja jolta olen saanut hyviä neuvoja täällä selviämiseen.

Labra sijaitsee Martainvillessä lääketieteellisellä kampuksella

Labran väki on hyvin ystävällistä ja tunnelma on mukava. Työryhmässä, jossa työskentelen on lisäksi toinen uutena tullut opiskelija, joka tekee maisterivaiheeseen kuuluvaa harjoittelua ja joka kärsivällisesti ohjaa minua paikasta toiseen. Meidän projektimme alkaa vasta viikon tai kahden päästä, kun koetta varten tarvittavat rotat saapuvat. Nyt olen päässyt seuraamaan muiden opiskelijoiden työskentelyä (western blot ja ELISA). Tällainen aloitus sopii hyvin, sillä ranskan kieleen tottuminen vie aikansa. Suurimman osan ajasta minulla ei ole käsitystä siitä, mihin olen menossa, mutta asia on aina selvinnyt viimeistään paikan päällä. Tänään päädyin esimerkiksi luovuttamaan verta kontrolliksi yhden tutkimusryhmän kokeeseen ja jonkinlaiseen kokoukseen, jossa esiteltiin kaikki ryhmän jäsenet ja yksi opiskelija raportoi tutkimuksestaan. Tutkimusryhmät keskittyvät ruokavalion vaikutukseen suoliston terveyteen. Minulle on muun muassa kerrottu anoreksisilla hiirillä tehdyistä kokeista. Uusia naamoja on nyt kolme minä mukaan lukien ja lisää tulossa ensi viikolla. Lisäksi touhu on melko kansainvälistä, sillä ihmisiä on kotoisin ainakin Japanista, Argentiinasta, Algeriasta ja Venäjältä.

Taukohuoneessa saa kahvia, joka ei ehkä maistu niin hyvältä, mutta sitä saa useasti päivässä :) Ja kahviloista saa todella hyvää kahvia!