Loppu

Aika kului loppua kohden kiihtyvällä tahdilla. Pääsin jopa tutustumaan aiheeseemme sairaalan puolella. Seurasin yhden iltapäivän ajan erikoislääkärin (krooniset suolistosairaudet) vastaanottoa. Tosin myönnettäköön, ettei sanasto oireiden osalta ollut oikein hallinassa, mutta ainutlaatuinen kokemus kaikesta huolimatta. Sai miettimään niitä perimmäisiä syitä, miksi näitä tutkimuksia tehdään: kaiken takana on kuitenkin lopulta halu parantaa ihmisten olotilaa, vaikka tätäkin projektia tehdessä tuli lähinnä mietittyä molekyylitason tapahtumia solussa.

Kukkula sairaalan takana Martainvillessä (Rouen).

Näkymä Seinelle kukkulan päältä.

Luvassa oli viimeiset miekkailutreenit, viimeinen kierros kaupungilla, viimeiset tapaamiset ihmisten kanssa, joihin Rouenissa olon aikana oli tutustunut. Löysin vielä hienoja paikkoja, joissa en ollut ehtinyt aiemmin käymään, kuten sairaalan viereinen kukkula, jonne pääsee vanhoja portaita metsän keskellä ihailemaan kaupunkia lintuperspektiivistä. Pidin myös luonnontieteiden museosta ja antiikkimuseosta sekä pienten taidegallerioiden täyttämästä kadusta näiden museoiden lähellä.

Rouen = puistoja, kirkkoja ja söpöjä taloja.

Katunäkymää keskustassa.

Vaihdon loppuun kuului vakuutuksen ja pankkitilin irtisanominen sekä todistusten pyytäminen (minun tapauksessani erityisen tärkeää, sillä perinteisiä opintopisteitä en saa Rouenin yliopistosta, vaan kaikki pisteet annetaan Jyväskylästä käsin). Loppusiivous sattui ikävästi samalle illalle musiikkijuhlien kanssa. Ranskassa vietetään kesäpäivän seisauksen aikoihin Fête de la Musique -juhlaa. Rouenissakin näkyi jälleen bändejä ja tanssiryhmiä ympäri keskustaa.

Gros Horloge keskustassa.

Jeanne d'Arcin torni löytyy rautatieaseman lähistöltä.

Kämpän lopputarkastuksen yhteydessä minulle selvisi, että lakanat olisi saanut käydä vaihtamassa kerran kuussa, eli niitä ei olisi tarvinnut itse pestä. Ehkäpä kielitaidon kanssa oli hieman ongelmia alkuvaiheessa...

Hei hei kämppä!

Lähtökemut labrassa.

Grande finale puolen vuoden vaihtokokemukselle oli kotimatka Rouenista Rovaniemelle. Isäni tuli hakemaan minut autolla. Päätin reissuni siis road tripin muodossa ja kokemus oli kyllä mahtava. Sain ensimmäisen ajovuoron Rouenista Alankomaiden pohjoisosaan Groningeniin. Nopeusrajoituksia ei kukaan kunnioittanut, mutta liikenne oli sujuvaa, joten muiden mukana ajaminen sujui ilman ongelmia. Groningenista jatkoimme Saksan kautta Tanskaan jossa ylitimme suuret sillat Ruotsin puolelle päästäksemme. Tanskassa ja Ruotsissa tunnelma kaupunkien keskustoissa oli juhannusviikonloppuna hiljainen. Tukholmasta tulimme laivalla Turkuun, josta alkoi matkamme pisin osuus. Lappiin saapuessamme porot tervehtivät meitä tien varressa Rovaniemellä.

Kahvia! Normaalin kokoisista kupeista!!

Laivan lähtöä odotellessa Tukholman satamassa.